SCD -ruokavalio

SCD - Mikä SCD -ruokavalio on?
Miten SCD toimii?
Kenelle SCD on suunnattu?

Sairaudet :
Crohn,
Colitis Ulcerosa,
Keliakia
Muita sairauksia

SCD - Mikä SCD -ruokavalio on?

The Specific Carbohydrate Diet (SCD) Specific Carbonhydrate Diet eli SCD -ruokavalio perustuu pitkäketjuisten ja kompleksisten hiilihydraattien poistamiseen crohnin tautia, keliakiaa tai colitis ulcerosaa (ja reumasairauksia) tai ruuansulatusjärjestelmän toiminnallisia häiriöitä sairastavien henkilöiden ruokavaliosta. SCD -ruokavalion hiilihydraatit koostuvat ainoastaan monosakkarideista, jotka eivät tarvitse vatsahappokäsittelyn lisäksi pilkkomista, vaan ne imeytyvät suoraan suolen pintasolujen läpi verenkiertoon. SCD -ruokavalion avulla suolisto saa riittävästi aikaa toipua ja ravinteet pääsevät esteettä imeytymään. Ruokavalion kirjaimellinen noudattaminen on tuonut monille käyttäjilleen pitkiä oireettomia jaksoja ja useimmille myös hallitun remission.

Lisääntyessään bakteerit voivat vaurioittaa suolen seinämää sivutuotteillaan (hapot, kaasut ja myrkyt). Ohutsuolessa lisääntyessään (kuten yleensä käy suolistoflooran epätasapainotiloissa) bakteerit tuhoavat juuri niitä entsyymejä estäen pitkien hiilihydraattien sulamisen ja imeytymisen. Näiden monimutkaisten hiilihydraattien imeytymättömyys aiheuttaa paljon ruuansulatusjärjestelmän oireita. Pitkäketjuisten hiilihydraattien pilkkoontumattomat muodot vetävät puoleensa suolen pintasolukon läpi vettä, mikä lisää ripulia ja suolen pinnan ärsytystä. Ripuli puolestaan vähentää ruokamolekyylien mahdollisuutta päästä yhteyteen solunukassa olevien entsyymien kanssa, jolloin ravinnon imeytyminen ja sairastavan yleiskunto heikkenee.

Vaikeasti sulavien ja ongelmia aiheuttavien hiilihydraattien poistaminen keventää ruuansulatusjärjestelmän työn määrää ja vähtää haitallisten bakteerien sivutuotteiden syntymistä. Samalla ruuansulatusjärjestelmän kautta imetyvät ruoka-aineet hyödynnetään tehokkaasti ja elimistö saa tarvitsemansa määrän ravinto-aineita. Koska kompleksiset hiilihydraatit eivät enää ruoki haitallisia bakteereja, alkaa suolistofloora tasapainottua ja bakteerien sivutuotteiden limakalvon liman tuotantoa kiihottavat vaikutukset vähentyä. Monimutkaisten ja pitkäketjuisten hiilihydraattien poissaolo edesauttaa myös suoliston hyödyllisten bakteerien lisääntymistä, koska haitallisille ei enää ole ravintoa. Imeytymättömien hiilihydraattien poissaolo vähentää ripulia ja normalisoi suolensisällön etenemisvauhtia. Tämän seurauksena imeytyminen ja sitä kautta elimistön toipuminen paranee entisestään. SCD korjaa imeytymishäiriötä ja aliravitsemustilaa mahdollistaessaan ravinto-aineiden pääsyn verenkiertoon. Paino alkaa normalisoitua, näkyipä poikkeama sitten yli tai alipainona. Näin ravitsemusaineet kulkeutuvat elimistön solujen rakennusaineiksi eli sinne missä niitä tarvitaan. Immuunijärjestelmä saa suolistoflooran tasapainottumisen ja vahvistuvan kehon kautta voimaa taistella tautia vastaan ja paraneminen voi lopultakin alkaa.

SCD -sivuston tiedot perustuvat miltei puhtaasti allekirjoittaneen ja muiden ruokavaliota käyttäneiden omiin kokemuksiin, sekä Elaine Gottschallin kirjaan (Breaking The Vicious Cycle) ja lastenlääkäri S.V. Haasin elämäntyöhön (The Management of Celiac Disease), eivätkä siten ole lääketieteellistä neuvontaa. Sairauden vakavuuden vuoksi lääkärin määräämää lääkitystä ja jatkuvaa seurantaa ei tule missään tilanteessa laiminlyödä - edes ruokavalion tehokkuuden varjolla. Vaikka sivuilla on selvitetty näiden tautien oireistoa ja havaitsisit omissa oireissasi samankaltaisuutta, painotamme, että taudin toteaminen vaatii aina gastroenterologiaan perehtyneen sisätautilääkärin diagnosoinnin. Itsediagnoosiin ei ole syytä eli mikäli epäilet sairastavasi jotain näistä sairauksista, on syytä ehdottaa lääkärille tutkimuksiin pääsyä. Ruokavalio on tieteellisesti tutkittu (artikkeleita löytyy mm. Medlinestä, solutason tutkimuksia viljan, sokerin ja laktoosin vaikutuksesta, Haasin tutkimuksia SCD:stä) ja osoitettu näin ollen sekä tasapainoiseksi että ravitsevaksi, eikä sen käyttö monipuolisesti sovellettuna pitäisi vaarantaa millään tavalla terveyttä. Jos sinulla on syömishäiriöitä, se on hoidettava ensin kuntoon.

The SCD Web Library :n suomenkielisen sivuston tarkoitus on informoida lähinnä Crohnin tautia ja CU:ta sairastavia surffaajia SCD-fi -nettiyhteisön suurimmasta yhdistävästä tekijästä eli SCD-ruokavaliosta, jonka avulla jo moni suomalainen on löytänyt ratkaisevan helpotuksen elämäänsä.

Miten SCD toimii?

Kaikki ne ruoka-aineet, jotka rasittavat suolistoa (tai jopa jäävät suolen tulehtuneisuuden vuoksi kokonaan imeytymättä) on poistettu. Ruoka-aineet on tutkittu, ja jaoteltu molekyylirakenteensa perusteella ruokavalioon ja ruokavalion ulkopuolelle. Ruokavalio on laktoositon + sokeriton + gluteiiniton, sekä lisäksi muut molekyylirakenteeltaan monimutkaiset ruoka-aineet kuten peruna, maissi, viljat (myös gluteiinittomat jauhot) ja riisi. Yhden kuukauden täydellinen SCD -ruokavalion noudattaminen osoittaa tehoaako SCD kohdallasi. Kun sairaassa suolistossa on imeytymättömiä ja sulamattomia monimutkaisia hiilihydraatteja, ne aiheuttavat suolistoflooran epätasapainoa ruokkimalla haitallisia bakteereja, mikä saa aikaan kaasunmuodostusta. Suolen seinämän läpi diffusioituu tällöin myös vettä, mikä aikaansaa ripulin, joka puolestaan vahvistaa suoliliman ylituotantoa. Paksu limakerros estää ruoka-ainemolekyylejä pääsemästä kosketuksiin suolinukan pinnassa olevien entsyymien kanssa, mikä heikentää ruuan pilkkoutumista ja imeytymistä. Kaikki nämä yhdessä vahvistavat tulehdus- ja epätasapaino-tilannetta, joka sairaassa suolessa on jo luontojaan. Kierre on jatkuvaa huononemista ja sen vuoksi sairaalle suolelle on tarjottava vähintään kaksi vuotta aikaa palautua ja rauhoittua.

Kenelle SCD on suunnattu?

Crohnin tauti

Morbus Crohn eli Crohnin tauti ( Crohn's disease )

Tämä tauti voi aiheuttaa muutoksia koko ruuansulatuselimistössä. Lääkitys on lähes sama kuin Colitis Ulcerosassa. Sulfasalatsopyriini, 5-aminosalisyylihappo (Asacol tai Pentasa), kortisoni (Prednison tai Prednisolon tai/ja Entocort), Ciprozin tai Flagyl ja Trimetin duplo sekä solusalpaajat: Azamun tai Imural. (Infuusio hoidoitona pahinmmissa Crohn tapauksissa annetaan Remicade -lääkettä, joka kuitenkin vaikuttaa vain joitakin viikkoja, eikä hoitoja voida uusia kovin monta kertaa tuumoririskin vuoksi).

Taudissa on monta vaikeusastetta. Toiset sairastuneista eivät koskaan joudu sairaalaan eivätkä leikkaukseen, osa vastaa hyvin annettuun lääkityksiin ja ovat vain ajoittain osastohoidon tarpeessa, kun taas joillakin lääkitys ei tehoa millään ja leikkaukset ovat väistämättömiä. Joillakin, tauti pahenee välillä niin henkeä uhkaavaksi, ettei tehohoitojaksoiltakaan vältytä. Leikkaushoidossa (mikä mielestäni ei ole hoitoa, vaan peruuttamaton menetys) pyritään "säästävään leikkaukseen", eli leikataan mahdollisimman lyhyt pala suolta. Leikkauksia joudutaan usein toistamaan, koska heikoin kohta on juuri suolten liitoskohta. Useimmiten leikkauksia tehdään vain kun lääkkeet eivät enää auta ta hätätilanteessa, kun ihmisen henki koitetaan säästää.

Crohnin tauti voi arpeuttaa suolistoa niin, että syntyy ahtaumia, jolloin ruoka (esim. hedelmien kuoret) saattaa muodostaa tukoksen suoleen. Seurauksena on tiputushoito sairaalassa, oksentelua, ripulia sekä kipua. Tauti voi myös 'kaivaa' fisteeleitä, eli ikäänkuin pieniä madon syömien tunneleiden kaltaisia putkia suolesta toiseen suoleen, muualle elimistöön tai jopa ihon pinnalle. Joskus fisteeli voidaan poistaa leikkauksella, mutta useimmiten fisteeli umpeutuu ja paranee vain antibioottilääkityksellä tai leikkauksella.

Antibioottilääkityksen yhteydessä on syytä käyttää maitohappobakteerikapseleita tuhoutuvan hyvän bakteerikannan ylläpitämiseen.

Syytä sairastumiseen ei tiedetä, eikä myöskään taudin toimintatapaa. Stressillä lienee osuus taudin aktivoitumiseen ja puhkeamiseen. Osasyyllinen on länsimainen hygienia, sillä tämän tautiryhmän sairaudet ilmenevät vahvasti juuri länsimaissa. Viimeisen 1000 vuoden aikana erityisesti hiilihydraateista sokerien ja viljatuotteiden on kohonnut yliedustetuksi tavallisessa länsimaisessa ruokavaliossa. Syylliseksi on myös epäilty tuhkarokkorokotusta, maissia, roskaruokaa, stressaavaa elämäntyyliä ja ympäristösaasteita.

Taudin oireet ovat kuitenkin tiedossa: ripulia, ummetusta, laihtumista, mahakipuja, kipukouristuksia, veristä ripulia, anemiaa, silmätulehduksia, nivelkipuja, oksentelua, pahoinvointia, voimattomuutta, keskittymiskyvyn puutetta, huonoa yleiskuntoa, imeytymishäiriöitä, painajaisia, uupumusta ja öisin kiihtyvää suolentoimintaa. Näiden lisäksi lääkitys saattaa laukaista muita 'kylkiäistauteja', kuten selkärankareuman tai sydämen rytmihäiriöitä. Kaikkia näitä ei tarvitse olla, ei edes puolta, sillä taudin oireet ja niiden vaikeus ovat kovin yksilöllisiä. Oireita hoidetaan lääkkeillä, mutta itse tautiprosessin pysäyttämiseksi ei voida lääkkeillä vaikuttaa. Tautiin ei ole parantavaa lääkehoitoa. Kipuja lääkitään tulehduskipulääkkeillä (joilla voi olla todella pahoja sivuvaikutuksia pitkään käytettynä), sekä vahvemmilla reseptilääkkeillä, kuten Litalgin, Panacod pore ja Tramal. Sairaalahoidossa saatetaan joutua turvautumaan näiden lisäksi opiaatti- ja morfiiniperäisiin lääkkeisiin sekä epiduraalin kautta annettavaan puuduteaine-kipulääke -seokseen. Osa sairastavista ei koskaan tarvitse kipulääkkeitä taudin hoitoon, eikä niitä todella kannata ottaa ilman todellista sietämätöntä kipua.

Lääkäriin kannattaa lähteä, jos ei jaksa enää olla oireiden kanssa kotona. Usein terveyskeskuslääkärit eivät kuitenkaan tunne tätä tautia niin hyvin, että osaisivat auttaa (tosin suolistosairauksia tunteviakin osavia terveyskeskuslääkäreitä löytyy). Keskussairaalan päivystykseen on hakeuduttava vakavissa tilanteissa tai jos on epäilystä, että joutuu osastohoitoon. Massiivinen verenvuoto tai kipukouristukset ovat selviä merkkejä ammattihoidon tarpeesta, samoin korkeat kuumepiikit ja paha pitkään jatkunut ripuli. Parempi on siis mennä liian aikaisin sairaalaan kuin liian myöhään. Myös ambulanssiin kannattaa turvautua, varsinkin massiivisen verenvuodon yhteydessä.

Colitis Ulcerosa

Haavainen paksunsuolen tulehdus eli Colitis Ulcerosa
( Ulcerative Colitis )

Colitis Ulcerosa (CU) on pahimmillaan yhtä ikävä kuin Crohnin tauti. Se tosin on paikallisempi ja pinnallisempi, keskittyen paksusuoleen (Crohnin taudissa sairaus voi hyökätä limakalvolle missä tahansa ruuansulatuselimistöllä), eikä CU tulehduta suolen kaikkia kudoskerroksia kuten Morbus Crohnissa. Lääkitys on lähes sama kuin Crohnin taudissa: Sulfasalatsopyriini, 5-aminosalisyylihappo (Asacol tai Pentasa), kortisoni (prednison tai prednisolon tai/ja entocort), Ciprozin tai Flagyl ja Trimetin duplo, Azamun tai Imural.

Kuten Crohnia, CU:takin on monta vaikeusastetta. Osalla tauti pysyy pitkiä aikoija hilaijsena ja aktiiviaikoina se aiheuttaa vain vähäisiä oireita. Joillakin tauti on äärimmäisen agressiivinen ja vaatii tiheästi osastohoitoa ja leikkauksia. Paksusuolen poistoleikkauksen voitaisiin sanoa 'parantavan' CU -potilaan lopullisesti, mutta todellisuus on melkoisen värikäs. J-pussi leikatuilla saattaa yhä olla suoliongelmia, koska j-pussi voi tulehtua. J-pussi potilaat joutuvat myös tyhjentämään pussiaan melko tiheään, koska uloste on vetistä. Jos taas paksusuolen poiston jälkeen laitetaan avanne, voi myös avanne aiheuttaa monenlaista harmia (ääniä, ihon palamista ulosteen vuoksi, kirvelyä, suolen sisällön hidasta liikettä, tukkeumia, tiheitä pussin tyhjentämisiä, pahoinvointia jne.) On myös muistettava kuinka paljon sopeutumista potilas joutuu läpikäymään, jos tällaisiin leikkauksiin ryhdytään. Leikkausvaihtoehdon mukanaan tuomia vaikeuksia ei ole syytä vähätellä, vaikka monet ovatkin leikkaukseen tyytyväisiä.

Syytä sairastumiseen ei cU:nkaan kohdalla tiedetä. Eikä myöskään sitä miten CU tautina toimii. On arveltu, että tässäkin stressillä olisi osuus taudin aktivoitumisessa ja puhkeamisessa. On myös epäilty samoja syitä kuin Crohnin taudin syhteen edellä on kerrottu eli mm. nykyistä länsimaista hygieniaa, tuhkarokkorokotusta, maissia, sokerin suurkulutusta, roskaruokaa, hiilihydraattipainotteista ruokavaliota,liian stressaavaa elämäntyyliä ja ympäristösaasteita.

Taudin oireita ovat: ripulia (myös veristä), ummetusta, laihtumista, mahakipuja, kouristuksia, anemiaa, silmätulehduksia, nivelkipuja, oksentelua, pahoinvointia, voimattomuutta, painajaisia ja öisin kiihtyvää suolentoimintaa. Eli miltei samoja kuin Crohnissa. Kaikkia näitä ei tarvitse olla, ei edes puolta, sillä taudin oireet ja niiden vaikeus ovat yksilöllisiä kuten koko tautikin. Oireita hoidetaan lääkkeillä, mutta itse tautiprosessin pysäyttämiseen ei voida lääkkeillä vaikuttaa. Tautiin ei ole parantavaa lääkehoitoa. Kipuja lääkitään tulehduskipulääkkeillä (joilla voi olla todella pahoja sivuvaikutuksia pitkään käytettynä), sekä vahvemmilla reseptikipulääkkeillä, kuten Litalgin, Panacod pore ja Tramal. Sairaalahoidossa saatetaan joutua turvautumaan näiden lisäksi opiaatti- ja morfiiniperäisiin lääkkeisiin sekä epiduraalin kautta annettavaan puuduteaine-kipulääke seokseen. Osa ei koskaan tarvitse kipulääkkeitä taudin hoitoon, eikä niitä kannatakaan ottaa ilman todellista sietämätöntä kipua.

Lääkäriin kannattaa lähteä, jos ei jaksa enää oireiden kanssa kotona. Usein kuitenkaan terveyskeskuslääkärit eivät tunne tätä tautia niin hyvin, että osaisivat auttaa (osaavia ja tämänkin taudin tuntevia terveyskeskuslääkäreitä löytyy tästä huolimatta). Keskussairaalan päivystykseen on hakeuduttava vakavissa tilanteissa tai jos on epäilystä, että joutuu osastohoitoon. Massiivinen verenvuoto tai kipukouristukset ovat selviä merkkejä ammattihoidon tarpeesta, samoin korkeat kuumepiikit ja ripuli. On parempi mennä liian aikaisin sairaalaan kuin liian myöhään. Myös ambulanssiin kannattaa turvautua, varsinkin massiivisen verenvuodon yhteydessä tai jos yleiskunto on kuumeen ja nestehukan vuoksi erityisen heikko.

Keliakia:

Keliakia ( Celiac Disease )

Keliakian puhkeamisen syytä ei tiedetä. Keliakiaa sairastavalla ohutsuolen limakalvo reagoi voimakkaasti viljan sisältämään gluteeniin (johon tekisi mieli heti kommentoida, että alunperin SCD oli yleisesti käytetty ja laajasti hyväksytty parannuskeino keliakiaan, mutta gluteiinin ja suolibiopsia-tutkimuksen löytämisen huumassa tämä ruokavalio unohdettiin tyystin). Gluteenia (valkuaisaine) sisältävän ruuan syöminen aiheuttaa keliaakikolle ripulia, vatsakipuja, ilmavaivoja, pahoinvointia, väsymystä ja laihtumista. Joskus ulosteen mukana saattaa tulla verta. Suoliston limakalvoilla gluteenin sisältämä gliadiini aiheuttaa tulehdusreaktion, joka saa aikaan ohutsuolinukan vaurioitumisen. Sairas ohutsuoli ei kykene toimimaan hyvin, mistä seuraa imeytymishäiriöitä ja laihtumista. Keliakia on tauti, johon ei ole kehitetty lääkkeitä, mutta sen oireet voidaan poistaa tai ainakin vähentää gluteiinittomalla ruokavaliolla. 1920-luvulla SCD:tä käytettiin yleisesti keliaakikkojen hoitoon, kunnes gluteiini löydettiin ja pääteltiin, että muut pitkäketjuiset hiilihydraatit eivät ehkä ole tarpeen poistaa ruokavaliosta. Myös muut suolistovaivaiset hyötyvät SCD ruokavaliosta, koska sairaan suolen on vaikeaa ellei mahdotonta pilkkoa monimutkaisia pitkäketjuisia hiilihydraatteja, joihin luetaan mm. myös kaikki viljat, sokerit ja laktoosi. Välttämättä kaikki keliakiadiagnoosin saaneet eivät saa oireitaan loppumaan tiukallakaan gluteiinittomalla ruokavaliolla. SCD onkin tuonut monelle keliaakikolle odotetun avun.

Kaikille keliakiaoireisille ei anneta virallista keliakiadiagnoosia, vaan diagnoosi voi olla jotain epämääräisempää, jos oireita ei voida liittää 'gluteiiniallergiaan'. Jos siis selviä keliakiaoireita omaava ihminen ei 'läpäise' kolmen koepalan testiä hän saa jonkun toisen määritelmän kuin keliakia(ensin tavallinen ruokavalio, sitten gluteiiniton ja taas tavallinen ruokavalio, jokaisessa vaiheessa tehdään gastroskopia (biopsia) ja otetaan näytepalat tai tutkitaan muullalailla suolen nukkapinta). Diagnoosimetodi on useiden spesialistien kyseenalaistama, koska useissa muissakin taudeissa on havaittu ohutsuolen mikrovilluksen latistumista (mm. Infectious Hepatitis, Colitis Ulcerosa, Crohnin tauti, soijaproteiini-intoleranssi, loiseläinten aiheuttamat tulehdukset, maitoproteiiniallergia, jäljittämätön lapsuuden aikainen ripuli ja bakteerien ylikasvu ohutsuolessa).

Tavanomainen keliakiaan suositeltu hoitomuoto on nykyisin gluteeniton ruokavalio. Kun keliakia on diagnosoitu kannatta nauttia mm. B-ryhmän vitamiineja ja D-vitamiinia. Alussa kannattaa tarkkailla myös suolen reaktiota maitotuotteille, sillä vaurioitunut suoli ei välttämättä kykene pilkkomaan maidossa olevaa laktoosia ( jonka vuoksi juuri SCD-ruokavalio laktoosittomana ja viljattomana helpottaisikin keliaakikkoja, joiden suolisto on vaurioitunut). Laktaasin puute on hyvin tavallinen ongelma. Laktaasi -entsyymi puuttuu noin 75 %:lta maapallon väestöstä; Aasian ja Afrikan alkuperäiskansoilla jopa yli 90 %:lta. Suomessa 17 %:lla aikuisväestöstä on jonkinasteinen laktaasin puute. Koska laktaasia muodostuu ohutsuolen limakalvolla, ei ole ihme, että laktoosi-intoleranssi on tavallista tapauksissa, joissa ohutsuolen limakalvo on sairas tai vaurioitunut, mm. ripulin vuoksi.

Keliakiaan saattaa liittyä myös hampaiden kiillevauriot tai niveloireet. Pitkälle edenneessä hoitamattomassa keliakiassa myös keskus- ja ääreishermoston sairaudet on yleisiä. On myös havaittu, että keliakiaa potevilla naisilla tehokas hedelmöittymisaika on hieman lyhentynyt sekä kuukautisten myöhäisemmän (murrosiässä) alkamisajankohdan johdosta että aiemman (keski-iän jälkeen) poisjäämisen vuoksi. Myös keskenmenoja on tavallista useammin, jopa raskauden loppuvaiheessa.Osteoporoosiriskin on myös arveltu olevan korkeampi kuin terveillä.

Syvempää perehtymistä varten kannattaa SCD -ruokavalion historiaa käsittelevät sivut Elaine Gottschallin kirjasta Breaking the Vicious Cycle tai viimeisen luvun S.V. Haasin kirjasta The Management of Celiac Disease. SCD ruokavalion on todettu auttavan mm. reumasairaita, ja kroonisista ruuansulatuskanavan toimintahäiriöistä kärsiviä ihmisiä.

Muita sairauksia

SCD- ruokavaliota on käytetty krooniseen ripuliin, ruuansulatuselimistön häiriöiden ja vajaatoiminnan hoitoon. Mahalaukun osittaisen poiston jälkeisten ongelmien hoidossa se on osoittautunut myös varsin tehokkaaksi. Muita SCD -ruokavaliosta hyötyviä ovat reumaatikot, hiivaongelmista kärsivät (jolloin joitakin tuotteita, kuten hunajaa ja hedelmiä, vältetään joitakin kuukausia). SCD on epäilemättä terveellinen ruokavalio kenelle tahansa terveellekkin ihmiselle.

Miten aloitan SCD:n ?

Sivun alkuun !